KotiTalousopetusta

Lasten kanssa olemme opetelleet uusia asioita ja taitoja erilaisten tarratauluja. Mm. potalla käymistä, illalla rauhallisesti nukkumaan menoa, omassa sängyssä koko yön nukkumista, kiusaamattomuutta ja pyörällä ajoa on vuosien kuluessa harjoiteltu.

 

Tällä hetkellä jääkaapin ovessa on Niilon ja Noomin kotityötaulu, johon merkataan rasteja. Tämän kotityötaulun avulla olemme halunneet opettaa lapsille kotitöihin osallistumista, rahankäyttöä ja sinnikkyyttä. Olemme sopineet että joka päivä lasten kuuluu tehdä yksi kotityö (joskus tosin jää tekemättäkin milloin mistäkin syystä). Päivästä ja kotityötarpeesta riippuu mikä se on. Useimmiten kotityönä on tiskit eli puhtaat koneesta pois ja/tai likaiset koneeseen, kun niitä tuppaa jatkuvasti kerääntymään runsain määrin. Muita ovat esimerkiksi imurointi, lattian luuttuaminen, pöydän siivoaminen ruuan jälkeen, Samuelin katsominen, tavaroiden kerääminen/ vieminen paikoilleen, pyykkien hakeminen kuivurista, laskostelu. Päivän pakollisen kotityön lisäksi saa tehdä ylimääräisiä kotitöitä niin paljon kuin haluaa ja näistä ylimääräisistä saa rastin. Joka viidennestä rastista saa 50 stotinkaa (=puoli levaa=noin 25 senttiä). Emme halunneet antaa rahaa kaikista kotitöistä, jotta lapset oppisivat yhteisten asioiden hoitamista ja kotitöihin osallistumista. Halusimme myös että lapsilla olisi joku keino ansaita ja opetella rahankäyttöä. Toivetta tähän on tullut myös lapsilta sen jälkeen kun ovat muutaman kerran saaneet rahaa lahjaksi ja ovat sitä opetelleet lelujen ja karkkien oston myötä käyttämään. Tähän asti 50 stotinkat on käytetty hetimmiten karkkien ostoon, vaikka vanhemmat ovat muistutelleet säästämisen mahdollisuudesta.

 

Seurakunnassamme on taas uudestaan muistuteltu kymmenysten maksamisen tärkeydestä ja valtuutettu vanhemmiston puheenjohtaja niistä säännöllisesti muistuttamaan. Uskovat täällä ovat tottuneet siihen, että muualta tulee taloudellista tukea köyhän seurakunnan toiminnan mahdollistamiseksi ja omasta antamiseen ei ole opittu. Nyt sitä pienin askelin opettelemme ja rukoilemme, että seurakuntamme voisi joskus olla omavarainen ja antaa apua myös muualle. Täällä monilla ne pienet tulot menevät elämiseen eikä säästämistä osata. Yhdessä olemme todenneet, että pöydillä ja taskuissa lojuvat pienet rahat tulee helposti käytettyä, eikä säästy kirkkoon asti. Siksi seurakunnassa on jaettu kymmenyslaatikot, jonka voi laittaa näkyvälle, mutta ei liian helposti tyhjennettävälle paikalle omassa kodissa.

 

Tämän kaiken edellä kirjoitetun pohjustuksen jälkeen pääsemme erääseen torstaiseen tapahtumaan. Keskustelut menivät kutakuinkin näin:

 

Poika: Minä haluan lähteä lähikauppaan ostamaan karkkia. Anna äiti rahaa.

Äiti: En anna. Jos haluat rahaa voit tehdä kotitöitä.

Poika: Okei.

Äiti: Kaikkia rahoja ei kannattaisi heti tuhlata karkkiin. Muistatko kun on puhuttu siitä säästämisestä? Silloin voisi kerätä rahaa isomman summan, jolla voi ostaa lelun tai jotain muuta mitä haluaa.

Poika: Minä haluan ostaa heti karkkia. Eikä minulla ole pankkia niin kuin teillä.

Äiti: Et tarvitse säästämiseen pankkia.

Poika: Jos minulla on raha lompakossa käytän sen kuitenkin heti. Ei se säästy. Se pitää viedä teidän pankkiin.

Äiti: Voidaan yhdessä opetella säästämistä. Otetaan laatikko sinun pankiksi ja laitetaan se äidin kaappiin. Kun säästät isomman summan, esimerkiksi 4 levaa, äiti antaa sinulle lisäksi toiset 4 levaa. Saat käyttää rahat milloin haluat, mutta lisärahaa en anna, jos otat rahat heti käyttöön.

Poika: Okei. Nyt minä vasta ymmärrän tämän asian. Haluan alkaa säästämään.

 

 

Teemme laatikon ja Niilo alkaa tekemään kotitöitä. Seuraavaan 50 stontinkaan on jo yksi rasti valmiina. Hän imuroi 2 huonetta ja luuttuaa 2 huonetta sekä portaat = 1 pakollinen ja 4 lisäkotityötä. On palkanmaksun aika ja annan hänelle 50 stotinkaa.

 

Äiti: Muistathan kymmenyslaatikon.

Poika: En halua laittaa yhtään kymmenyksiin.

Äiti: Se on tärkeää, vaikkei haluaisikaan. Kymmenesosa 50 stotinkasta on vain 5 stotinkaa.

Poika: Niin, se on niin vähän, ettei sillä tee kirkolla mitään.

Äiti: Kun se laitetaan yhteen muiden pienten rahojen kanssa niistä tuleekin lopulta paljon.

Poika: Te annatte jo rahaa kirkolle, minunkin puolestani, minun ei tarvitse.

Äiti: Niin annammekin. Jokaisen, olipa lapsi tai aikuinen, on kuitenkin opeteltava antamaan omastaan.

Poika: Annan sitten kun olen kasvanut isoksi.

Äiti: Omastaan antaminen ja kymmenysten antaminen on helpointa opetella jo pienenä. Jos ei anna lapsena vähästä rahasta, on vaikea antaa isona isommista rahasummista. Aikuisenakin meistä helposti tuntuu, että minä välttämättä tarvitsen koko rahan itse.

Poika: Annan seuraavasta rahasta. En anna nyt.

Äiti: Pakko ei ole antaa, mutta suosittelen antamaan heti. Antaminen ei melko varmasti ole helpompaa seuraavalla kerralla, jos et nyt anna.

Poika: En millään raski antaa.

Äiti: Näitä rahoja käytetään tärkeitä asioita varten. Muistatko, kun lapset Suomessa keräsivät Donkkis Big Nighteissa rahaa tänne lastenraamattuja varten? Se oli tärkeää ja iso ilo, kun monet saivat ensimmäisen ensimmäisen oman kirjan ja saivat siitä oppia Jumalasta.

Poika: En halua antaa kymmenyksiin yhtään.

 

Tässä vaiheessa mietin, että taisi tulla seinä vastaan. Pitäisi jatkaa aiheesta keskustelua toisella kertaa, sillä en halunnut sanoa, että on pakko antaa osa kymmenyksiin. Toisaalta harmitti lopettaa keskustelu, kun haluan opettaa kymmenysten antamista. Päätin, että ennen luovuttamista, lopetan kotityöt ja rauhoitun vielä itse istumaan sohvalle kertomaan pidemmästi mitä niillä rahoilla tehdään.

 

 

Äiti: Kirkolle annetuilla rahoilla tehdään tärkeitä asioita. Niillä esimerkiksi lämmitetään kirkkosalia ja pyhäkoulutilaa, ostetaan paperia ja kyniä pyhäkouluun, ostetaan tarjoilut rukousiltoihin sekä ostetaan bensaa, että päästään käymään Krushevossa.

Poika: Joo, en halua silti antaa.

Äiti: Viime viikolla, kun oli seurakuntakokous, sovittiin yhdessä että, keräämme rahaa erityisesti kahteen asiaan tänä keväänä. Koko seurakunnan leiriin ja kirkon remonttiin. Kirkon remontissa on tarkoitus tehdä kirkolle vessa, keittiö ja lisää lasten tiloja. Sovimme seurakuntakokouksessa, että tästä lähtien annetut kymmenykset menevät remonttiin.

Poika: Sitten annan tämän koko rahan.

Äiti: Ei sinun tarvitse sitä kokonaan antaa, se 5 stotinkaa riittää hyvin.

Poika: Haluan antaa tämän kokonaan. Minä olen odottanut jo kaksi vuotta, että kirkolle saataisiin vessa. Se on tosi tärkeää!

Äiti: Voit antaa sen kokonaan. Kiitos koko seurakunnan puolesta!

 

Eikä tässä vielä kaikki. Niilo kertoi, että vielä yksi asia pitää tehdä ja lähti kiireellä huoneesta. Pian hän tuli Noomin kanssa takaisin. Noomilla oli mukana rahapussi ja hän myös halusi antaa pussissa olevista rahoista osan kymmenyslaatikkoon.

 

Tämä kaikki oli itselleni hyvin puhuttelevaa ja opettavaista.

Opin vanhemmuudesta tämän: Älä huutele kotitöiden lomasta lapsille. Rauhoitu ja selitä. Älä anna vain käskyjä; tee näin, älä tee noin. Selitä, keskustele, kohtaa, auta lasta ymmärtämään. Opin antamisesta tämän: jos meistä tuntuu, että emme halua antaa kymmenyksiä tai kolehtia, tulisi meidän keskustella muiden kanssa ja pyytää Jumalaa aukaisemaan meille sitä, miksi annamme.

Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi. Room.12:8

Jonna

ps. Jos et tiedä mihin koota, tässä on hyviä vinkkejä tai mahdollisuus kuukausilahjoitukseen.

Vastaa

Kirjaudu käyttäen SOME-kanavia :




This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.